Tiistai 22.8. Laramie Wyoming – Aurora (Denver) Colorado 348 km

Tiistai oli lyhyt ajopäivä, vain vajaa 350 km.


Tiistaille olimmekin jättäneet hieman lyhyemmän legin, koska tavoitteea oli mennä tapaamaan “Amerikan veljeäni” Rick Shenkeliä, jota en ollut nähnyt sitten vuonna 1974 päättyneen vaihto-oppilasvuoteni. Lähdimme Laramiesta kuitenkin kohtalaisen aikaisin eli noin kahdeksan aikoihin ja olimme sitten Aurorassa, Denverin esikaupungissa jo yhden jälkeen iltapäivällä. Denver ei olekaan enää mikään pikkukylä noin 2,5 miljoonine asukkaineen ja kyllä täytyy sanoa, että olisimme olleet aivan totaalisen hukassa ilman toimivaa GPS-navigaattoria. Kun moottoritiellä on kuusi tai jopa kahdeksan kaistaa samaan suuntaan ja tieltä pitäisi osata poiketa pois oikeasta liittymästä joka taas yhtyy seuraavaan samanlaiseen väylään jne..emme olisi osanneet perille ilman navigaattoria koko viikon aikana.

Rick ei ollut kotona vielä puoli kahden aikaan osuessamme hänen talonsa eteen. Palasimme vähäksi aikaa kaupungille tankkaamaan sekä mopot että itsemme ja tapasimmekin hänet sitten myöhemmin iltapäivällä. Yön vietimme hänen pihallaan olleessa pick-upin lavalle kiinnitettävässä camperissä, jossa nukuimme oikein hyvin.

Jokke paranteli BMW System 5 kypäräänsä, jonka visiiri ei laskeutunut tarpeeksi alas kun kypärää käyttää puoliypäränä. Onneksi Rickillä oli Dremel, jolla kalvettiin vähän muovia pois kypärän poskipaloista ja näin saatiin korjatuksi BMW:n / Schuberthin suunnittelijoiden moka.

Ilma alkoi olla jo koko lailla kuumaa ainain suomalaisille. 34,5 oli korkein lukema mopon ilmalämpömittarissa. Siinä kelissä ei tuuletuskaan tahdo auttaa, ilma kun on niin kuumaa. Mutta vielä emme ole tinkineet ajovarusteista. Sitä paitsi laukkumme ovat niin täynnä, että ainoa paikka kuljettaa ajohousut ja -takki mukana on pitää ne päällä.

Kuvia tiistailta 22.8. Laramie WY - Aurora CO

Cowdrey - niminen pikkukaupunki
Coloradon puolella. Tämän kylän postitoimistosta ostimme postimerkkejä edellispäivänä ostettuihin postikortteihin. Vielä kun saisi kortteihin tekstiä ja ne postilaatikkon...











Tässä ollaan jollain lukemattomista Denverin sisääntuloväylistä. Yleisesti ottaen liikennekäyttäytyminen tässä maassa on jotain ihan muuta kuin mihin Suomessa on tottunut. Tilaa löytyy aina, täällä ei kiilata niska punaisena ja nopeusrajoituksia noudatetaan todella hyvin.

Ja tässäkin jotain Denveriin paikallispolkuja.




Kypärään asentamani videokamera lakkasi toimimasta ja tässä rikkoutunutta kaapelia korjataan.
Amerikanveljeni Rick hoitaa työnjohtoa.

Maanantai 21.8. Sundance Wyoming – Laramie Wyoming 800 km

Jaaha, kartan liimaaminen näyttää taas onnistuvan täältä Teksasin suunnasta...
Keltainen viiva osoittaa maanantain urakkamme jos siitä nyt saa mitään selvää.



Liikkeellä oltiin taas seitsemän jälkeen ja tyhjin vatsoin. Motellissa ei ollut aamupalaa. Ajoimme tunnin verran Interstate 90:ä kohti itää ja Spearfish – nimisen kaupungin kohdalla Etelä-Dakotassa lähdimme etelään maantie 14A:ta ja sehän olikin taas oikea motoristin unelmapätkä! Tie kiemurteli vuorten välissä ja Savoy-nimisessä turistitaajamassa poikkesimme sitten kunnon aamiaisella noin yhdeksän aikoihin. Savoysta jatkoimme kohti Mount Rushmorea, jossa olimme yhdentoista maissa. Siellä oli (muitakin) turisteja vaikka millä mitalla ja ilma oli mitä parhain, lämpötila juuri hellelukemilla eli noin 26 C. Kuvasimme neljän presidentin kallioon hakatut päät, ihmettelimme matkamuistomyymälöiden krääsäpaljoutta (sorruimme joihinkin itsekin…) ja lähdimme jatkamaan matkaa.
Alkuperäisessä matkasuunnitelmassamme oli pysähdyspaikkana myös Sturgis, South Dakota. Siellä järjestetään vuosittain moottoripyöräkokoontuminen, jota mainostetaan maailman suurimmaksi. Pieneen muutaman tuhannen asukkaan kaupunkiin saapuu tuhansittain moottoripyöräilijöitä (valtaosa luonnollisesti amerikkalaisten oman merkin eli Harley-Davidsonin kannattajia) ja ralli pidettiin juuri elokuun alkupuolella. Calgaryn isäntämme Roy oli ollut siellä, ja hän neuvoi meitä jättämään koko Sturgisin väliin, koska siellä ei enää meidän aikanamme olisi ollut muuta kuin rallista ylijäänyttä Harrikka- ja muuta mp-sälää, jota yritetään saada alennuksella kaupaksi. Niinpä jätimme Sturgisin väliin, koska se olisi tehnyt vielä parinsadan kilometrin ylimääräisen lenkin ja kaiken lisäksi olisimme joutuneet pois noilta mainioilta mutkateiltä. Mount Rushmoren matkamuistomyymälästä löysimme kuitenkin oman Sturgis-osaston, jossa oli asiaankuuluvaa roinaa kaupan ja pitihän sieltä lippis ostaa ikään kuin olisimme olleet oikein paikan päällä.
Illaksi painoimme aina Laramien kaupunkinn eteläisessä Wyomingissa ja koko päivän ajomäärä nousi kohtalaisen suureksi (yli 800 km) vaikka emme kartalla katsottuna kovin paljon etelämmäksi lähtöpisteestä päässeetkään. Teimme aikamoisen kiepin itään ja palasimme länteen lähemmäs Kalliovuoria siinä toivossa, että tiet ja maisemat olisivat vähän mielenkiintoisempia. Se oli turha toivo…Meidän olisi pitänyt tulla vielä pidemmälle länteen päästäksemme nauttimaan vuoriston viileydestä ja mutkateistä. Nyt ajoimme Wyomingin tolkuttomilla lakeuksilla kymmenenkin kilometrin pituisia suoria ja lämpömittari alkoi iltapäivällä koputella jo 33 astetta…
Olipa mukava päästä taas tavalliseen ilmastoituun motelliin ja suihkuun.

Niin, ja kännykkämotissa oltiin jo ties kuinka monetta päivää. Känykät lakkasivat kuulumasta Kanadan rajan jälkeen ja sen jälkeen on ollut hiljaista koko Montanan ja koko Wyomingin alueella.

Kuvia maanantailta 21.8. Sundance WY - Laramie WY

Ajettuamme maanantaiaamuna pari tuntia tyhjin vatsoin poikkesimme Savoy-nimisessä kylässä paikallisessa ravintolassa.
















Tässä kivikasvot G. Washington, T. Jefferson, T. Roosevelt ja A. Lincoln (ylemmät naamat siis...)






















Tässä vauhdissa napattu kuva tyypillisestä matkailuauto-kauppakassi -yhdistelmästä. Kauppakassi on kiinteällä aisalla kiinni asuntoautossa ja seuraa sitä kuin hai laivaa. Hurjimmat näkemämme yhdistelmät muodostuivat kolmiakselisesta ison linjurin kokoisesta asuntoautosta ja tämän perään kytketyst isoista Hummer -maastoautosta







Wyomingin selkosilla....

Ei ihan varsinaista mutkamopoilijan unelmaväylää...
Viisikin tuntia yhtäsoittoa kolmenkymmenen viiden helteessä alkaa jossain vaiheessa hieman puuduttaa.