Sunnuntai 20.8. Red Lodge Montana – Sundance Wyoming 630 km

(No niin, tämä kartan liittäminen ei taas näytä onnistuvan sitten millään...:-(

Tälle päivälle oli ohjelmassa taas hieman enemmän maileja. Lähdimme liikkeelle klo 8 Red Lodgesta ja näpyttelin Roy Jorawskylta saamaamme lainanavigaattoriin edellisiltana kaavailemiamme reittipisteitä. Aamulla pyöriä pakatessamme jouduimme juttusille naapuriruutuun parkkeeranneen Harrikkakuskin kanssa. Tämä suosittelu meille kuulemma aivan huikeaa maisemareittiä kohti Codya Wyomingissa. Suuntamme oli kuitenkin enemmän itään kuin etelään tässä vaiheessa, joten lohduttauduimme sillä, että kyllä edellispäivänä näkemämme maisemareitti riitti meille, joten suuntasimme hieman ”tylsempää” tietä myöten kohti itää. Maisemat muuttuivat enemmän tasangoiksi ja tiet suoremmiksi. Välillä katsoimme Garminista oikotien, joka näyttikin aluksi mainiolta mutkatieltä, mutta sitten päällyste loppuikin monen kilometrin matkalta alkaakseen taas aikanaan uudestaan. Sorateillä räimiminen kun ei ole tämän pyörän ominta aluetta (ainakaan näin täyteen kuormattuna ) siirryimme suosiolla valtateille semminkin, kun eräänkin tien alussa oikein kylteillä kehotettiin moottoripyöräilijöitä pysymään poissa…
Jätimme aamulla tankkaamatta, koska edellispäivän ajo oli enemmän köröttelyä ja sehän meinasi sitten tunnin kuluttua startista jo kostautua. Koska pidimme vähän reippaampaa vauhtia alkoi menovesikin taas maistua eikä läpiajamistamme tuppukylistä meinannut löytyä bensa-asemaa. Tuijottelin ajotietokoneen näyttöä jäljellä olevasta ajomatkasta ja samalla muuntelin navigaattorin matkaa seuraavaan kylään maileista kilometreiksi ja pidin peukkuja että siellä olisi bensa-asema. Ja olihan siellä! Ei mikään varsinainen moderni liikenneasema, mutta kylmä Visa-kortilla toimiva pumppuasema. Tyrkkäsin Visan koneeseen ja bensapumppu heräsi eloon. Ihmettelin vähän, että miksei automaatti kysy tunnuslukua ollenkaan, mutta ehkei se katsonut sitä tarpeelliseksi. Aikanaan sitten näen minkälainen lasku yhteensä kymmenen gallonan tankkauksesta kertyi.

Eräällä tieosuudella kiinnitimme huomiota suureen määrään ”roadkill:ejä” eli auton alle jääneisiin eläimiin. Niitä oli jopa siinä määrin, että edessä olevaan autoon täytyi pitää oikein extrapitkä väli, jotta ehti väistää sen alta putkahtavan raadon. Suurin raato oli oikea saksanhirvi, joka ei onneksi ollut keskellä tietä…
Tämän päivän ainoa nähtävyys oli Devil’s Tower, joka sijaitsee Wyomingin pohjoisosassa. Kysymyksessä on vajaan kolmen sadan metrin korkuinen tasapäinen kivipaasi, joka on syntynyt noin 60 miljoonaa vuotta sitten siten, että sulaa magmaa työntyi maankuoresta ylöspäin ja jähmettyessään se tiivistyi ja muodosti ikään kuin pilareita. Myöhemmin kivipaasi on rapautunut ja rapautuu vähitellen edelleenkin talviaikaisen jäätymisen seurauksena.

Tänään saimme jo sitten esimakua näistä odotettavissa olevista "Ameriikan keleistä". Iltapäivällä näytti pyörän ilmalämpömittari jo 32 astetta ja kuta etelämmäs mennään sen lämpimämpää on odotettavissa. Voi sanoa, että kellään paikalisilla ei ole asiallisia ajovarusteita. Kypäriäkin näkyy vain harvoilla ja pääsääntöisesti kaikki GoldWing ja HD kuskit (ja matkustajat) vetelee hihattomissa paidoissa. Joillakin näkyy kypärä(t) sidottuna tarakalle!
Jokke meinasi jo tänään vetäistä yhden 50 km shortseissa, mutta sain puhutuksi miehen ympäri... Sitä paitsi, meillä ei edes ole paikkaa mihin pakata ajovarusteita, jollei niitä pidä päällä!

Yöksi pääsimme Sundance –nimiseen kaupunkiin Wyomingin koillisnurkassa Bear Lodge –motelliin. Aamulla on tavoitteena päästä baanalle viimeistään klo 7 ilman hotellin aamupalaa (koska sitä ei ole) ja ajaa tunti pari ja pysähtyä sitten johonkin tienvarsiravintolaan aamiaiselle. Mount Rushmore kallioon hakattuine presidentinpäineen on huomisen tavoitteena noin 700 kilometrin ohessa…

Kuvia sunnuntailta 20.8. Red Lodge MT - Sundance WY

Aamulla Red Lodgessa lähtöpuuhissa.
















Bensa-asema, jonne päästiin miltei tankkiin jääneillä bensahöyryillä.













Kaverukset saivat kameran itselaukaisijan toimimaan...















Devil's Tower




Majapaikkamme Bear Lodge, Sundance Wyoming

Lauantai 19.8 West Yellowstone Montana - Red Lodge Montana 330 km

Lauantain ajo halki Yellowstonen 330 km.

Lauantaille emme varautuneet mihinkään kilometri / mailiurakointiin. Tiedossa oli Yellowstonen kansallispuisto, jossa oletettavasti riitti nähtävää ja pysähtymisiä niin paljon kuin kiinnostusta riittäisi. Yövyimme Best Western – motellissa ja Continental-breakfastin (paahtoleipää ja hilloa + tee / kahvi) jälkeen kävimme tankkaamassa pyörät ja suuntasimme kohti Yellowstonen läntistä porttia. Pääsymaksu oli 20 dollaria / nuppi.
Heti portilla varoiteltiin alueen eläimistöstä, joiden ruokkiminen on luonnollisesti kielletty. Yellowstonessa on riehunut metsäpalo kymmenkunta vuotta sitten. Alueella oli hehtaaritolkulla hyvin nuorta taimikkoa, joiden seassa törrötti palaneiden puiden runkoja.
Matkalla näimme biisoneita, erilaisia hirvieläimiä (lajimääritys tekemättä…) ynnä lukuisia kuumia lähteitä, joista kuuluisin on tietysti Old Faithful. Jäimme odottamaan suihkun purkautumista ja kököttelimme suurella ”areenalle” satojen muiden turistien keskellä odottamassa tuota noin viisitoista sekuntia kestävää kuuman veden purkautumista, joka tapahtuu 60 – 90 minuutin välein. Vesi ja sen perässä kuuma höyry suihkusi noin kolmenkymmenen metrin korkeuteen.
Maisemat olivat taas kerran aivan mykistäviä tämmöiselle tasaisen maan asukille. Kävimme Canyon Villagessa, josta aukeaa – jos ei nyt ihan Coloradon Grand Canyonin veroiset – mutta lähes yhtä huikeat maisemat syvään kanjoniin, jonka toisessa päässä on Yellowstone Riverin putous ja joki itsessään kulkee kanjonin pohjalla.
Olimme olleet matkalla lähes viisi tuntia ja matkaa olimme tehneet vasta alle 60 km. Urakkana oli kuitenkin noin kolme sataa, joten nyt oli vähän nopeutettava tahtia ja ihan kaikkia ihmeellisiä järvenrantoja tai kummallisia kiviä emme enää jääneet ihmettelemään. Samanlaisia kyllä löytyy kotiSuomestakin, joskin horisontin kalliovuoret ehkä kuitenkin puuttuvat. Vaikka itse Yellowstonen kansallispuisto sijaitsee pääasiassa Wyomingin osavaltion puolella, tavoitteenamme oli kuitenkin päästä takaisin Montanan puolelle Red Lodge-nimiseen pikkukaupunkiin Yellowstonen pohjoispuolella. Kaupunkiin johti ”Beartooth highway”, jonka serpentiinit ja korkeuserot olivat ihan huikeita. Tie on suljettu lokakuun puolesta välistä toukokuulle. Tie kulki pitkälti lumirajan yläpuolella ja lämpötilakin putosi Yellowstonen 26 asteesta noin kymmeneen. Kasvillisuutta ei luonnollisestikaan noilla lähes neljän kilometrin korkeuksilla enää ollut.
Illalla puoli seitsemän aikoihin pääsimme Red Lodgeen, josta olimme jo aamulla varanneet netin kautta itsellemme yösijan - taas Best Western –motellista. Tällä kertaa saimme erillissängyt, ja siitä koetammekin pitää vastedes huolen. Edellisyö West Yellowstonessa ei nukkumisen puolesta ollut paras mahdollinen kun sänky oli kuin trampoliini. Toinen kun kääntyi, niin toinen kyllä huomasi sen…
Päivän saldo kilometreissä oli vain 330, mutta kymmenen tuntia siihenkin meni.

Kuvia lauantailta 19.8. West Yellowstone MT - Red Lodge MT

Heti Yellowstonen portin jälkeen tulee tämmöinen kyltti.
















Paljon palanutta metsää ja nuorta taimikkoa. Kaikki alueella on täysin luonnontilassa, eli mihinkään ei ihminen saa kajota.
















Biisoneita
















Old Faithful toiminnassa.























Jylhiä maisemia Canyon Villagessa.






















Jokke ja kukkula (voi olla Mount Haynes 2510 m tai sitten jokin muu..)






















Bearpass Highwayn varrelta, joka on ihan nimensä veroinen HIGHway.