(No niin, tämä kartan liittäminen ei taas näytä onnistuvan sitten millään...:-(
Tälle päivälle oli ohjelmassa taas hieman enemmän maileja. Lähdimme liikkeelle klo 8 Red Lodgesta ja näpyttelin Roy Jorawskylta saamaamme lainanavigaattoriin edellisiltana kaavailemiamme reittipisteitä. Aamulla pyöriä pakatessamme jouduimme juttusille naapuriruutuun parkkeeranneen Harrikkakuskin kanssa. Tämä suosittelu meille kuulemma aivan huikeaa maisemareittiä kohti Codya Wyomingissa. Suuntamme oli kuitenkin enemmän itään kuin etelään tässä vaiheessa, joten lohduttauduimme sillä, että kyllä edellispäivänä näkemämme maisemareitti riitti meille, joten suuntasimme hieman ”tylsempää” tietä myöten kohti itää. Maisemat muuttuivat enemmän tasangoiksi ja tiet suoremmiksi. Välillä katsoimme Garminista oikotien, joka näyttikin aluksi mainiolta mutkatieltä, mutta sitten päällyste loppuikin monen kilometrin matkalta alkaakseen taas aikanaan uudestaan. Sorateillä räimiminen kun ei ole tämän pyörän ominta aluetta (ainakaan näin täyteen kuormattuna ) siirryimme suosiolla valtateille semminkin, kun eräänkin tien alussa oikein kylteillä kehotettiin moottoripyöräilijöitä pysymään poissa…
Jätimme aamulla tankkaamatta, koska edellispäivän ajo oli enemmän köröttelyä ja sehän meinasi sitten tunnin kuluttua startista jo kostautua. Koska pidimme vähän reippaampaa vauhtia alkoi menovesikin taas maistua eikä läpiajamistamme tuppukylistä meinannut löytyä bensa-asemaa. Tuijottelin ajotietokoneen näyttöä jäljellä olevasta ajomatkasta ja samalla muuntelin navigaattorin matkaa seuraavaan kylään maileista kilometreiksi ja pidin peukkuja että siellä olisi bensa-asema. Ja olihan siellä! Ei mikään varsinainen moderni liikenneasema, mutta kylmä Visa-kortilla toimiva pumppuasema. Tyrkkäsin Visan koneeseen ja bensapumppu heräsi eloon. Ihmettelin vähän, että miksei automaatti kysy tunnuslukua ollenkaan, mutta ehkei se katsonut sitä tarpeelliseksi. Aikanaan sitten näen minkälainen lasku yhteensä kymmenen gallonan tankkauksesta kertyi.
Eräällä tieosuudella kiinnitimme huomiota suureen määrään ”roadkill:ejä” eli auton alle jääneisiin eläimiin. Niitä oli jopa siinä määrin, että edessä olevaan autoon täytyi pitää oikein extrapitkä väli, jotta ehti väistää sen alta putkahtavan raadon. Suurin raato oli oikea saksanhirvi, joka ei onneksi ollut keskellä tietä…
Tämän päivän ainoa nähtävyys oli Devil’s Tower, joka sijaitsee Wyomingin pohjoisosassa. Kysymyksessä on vajaan kolmen sadan metrin korkuinen tasapäinen kivipaasi, joka on syntynyt noin 60 miljoonaa vuotta sitten siten, että sulaa magmaa työntyi maankuoresta ylöspäin ja jähmettyessään se tiivistyi ja muodosti ikään kuin pilareita. Myöhemmin kivipaasi on rapautunut ja rapautuu vähitellen edelleenkin talviaikaisen jäätymisen seurauksena.
Tänään saimme jo sitten esimakua näistä odotettavissa olevista "Ameriikan keleistä". Iltapäivällä näytti pyörän ilmalämpömittari jo 32 astetta ja kuta etelämmäs mennään sen lämpimämpää on odotettavissa. Voi sanoa, että kellään paikalisilla ei ole asiallisia ajovarusteita. Kypäriäkin näkyy vain harvoilla ja pääsääntöisesti kaikki GoldWing ja HD kuskit (ja matkustajat) vetelee hihattomissa paidoissa. Joillakin näkyy kypärä(t) sidottuna tarakalle!
Jokke meinasi jo tänään vetäistä yhden 50 km shortseissa, mutta sain puhutuksi miehen ympäri... Sitä paitsi, meillä ei edes ole paikkaa mihin pakata ajovarusteita, jollei niitä pidä päällä!
Yöksi pääsimme Sundance –nimiseen kaupunkiin Wyomingin koillisnurkassa Bear Lodge –motelliin. Aamulla on tavoitteena päästä baanalle viimeistään klo 7 ilman hotellin aamupalaa (koska sitä ei ole) ja ajaa tunti pari ja pysähtyä sitten johonkin tienvarsiravintolaan aamiaiselle. Mount Rushmore kallioon hakattuine presidentinpäineen on huomisen tavoitteena noin 700 kilometrin ohessa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti