Lauantain ajo halki Yellowstonen 330 km.
Lauantaille emme varautuneet mihinkään kilometri / mailiurakointiin. Tiedossa oli Yellowstonen kansallispuisto, jossa oletettavasti riitti nähtävää ja pysähtymisiä niin paljon kuin kiinnostusta riittäisi. Yövyimme Best Western – motellissa ja Continental-breakfastin (paahtoleipää ja hilloa + tee / kahvi) jälkeen kävimme tankkaamassa pyörät ja suuntasimme kohti Yellowstonen läntistä porttia. Pääsymaksu oli 20 dollaria / nuppi.
Heti portilla varoiteltiin alueen eläimistöstä, joiden ruokkiminen on luonnollisesti kielletty. Yellowstonessa on riehunut metsäpalo kymmenkunta vuotta sitten. Alueella oli hehtaaritolkulla hyvin nuorta taimikkoa, joiden seassa törrötti palaneiden puiden runkoja.
Matkalla näimme biisoneita, erilaisia hirvieläimiä (lajimääritys tekemättä…) ynnä lukuisia kuumia lähteitä, joista kuuluisin on tietysti Old Faithful. Jäimme odottamaan suihkun purkautumista ja kököttelimme suurella ”areenalle” satojen muiden turistien keskellä odottamassa tuota noin viisitoista sekuntia kestävää kuuman veden purkautumista, joka tapahtuu 60 – 90 minuutin välein. Vesi ja sen perässä kuuma höyry suihkusi noin kolmenkymmenen metrin korkeuteen.
Maisemat olivat taas kerran aivan mykistäviä tämmöiselle tasaisen maan asukille. Kävimme Canyon Villagessa, josta aukeaa – jos ei nyt ihan Coloradon Grand Canyonin veroiset – mutta lähes yhtä huikeat maisemat syvään kanjoniin, jonka toisessa päässä on Yellowstone Riverin putous ja joki itsessään kulkee kanjonin pohjalla.
Olimme olleet matkalla lähes viisi tuntia ja matkaa olimme tehneet vasta alle 60 km. Urakkana oli kuitenkin noin kolme sataa, joten nyt oli vähän nopeutettava tahtia ja ihan kaikkia ihmeellisiä järvenrantoja tai kummallisia kiviä emme enää jääneet ihmettelemään. Samanlaisia kyllä löytyy kotiSuomestakin, joskin horisontin kalliovuoret ehkä kuitenkin puuttuvat. Vaikka itse Yellowstonen kansallispuisto sijaitsee pääasiassa Wyomingin osavaltion puolella, tavoitteenamme oli kuitenkin päästä takaisin Montanan puolelle Red Lodge-nimiseen pikkukaupunkiin Yellowstonen pohjoispuolella. Kaupunkiin johti ”Beartooth highway”, jonka serpentiinit ja korkeuserot olivat ihan huikeita. Tie on suljettu lokakuun puolesta välistä toukokuulle. Tie kulki pitkälti lumirajan yläpuolella ja lämpötilakin putosi Yellowstonen 26 asteesta noin kymmeneen. Kasvillisuutta ei luonnollisestikaan noilla lähes neljän kilometrin korkeuksilla enää ollut.
Illalla puoli seitsemän aikoihin pääsimme Red Lodgeen, josta olimme jo aamulla varanneet netin kautta itsellemme yösijan - taas Best Western –motellista. Tällä kertaa saimme erillissängyt, ja siitä koetammekin pitää vastedes huolen. Edellisyö West Yellowstonessa ei nukkumisen puolesta ollut paras mahdollinen kun sänky oli kuin trampoliini. Toinen kun kääntyi, niin toinen kyllä huomasi sen…
Päivän saldo kilometreissä oli vain 330, mutta kymmenen tuntia siihenkin meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti