Meitä oli varoiteltu yhdistelmästä elokuu, sunnuntai ja saksalainen moottoritie. Hotellimme isäntäkin oli juuri viikkoa aiemmin tullut Belgiasta sunnuntaina ja kokemus oli kuulemma painajaismainen. Niinpä päätimme ottaa varaslähdön ja ehtiä mahdollisimman pitkälle kohti Lindlaria ennen kuin lomalaiset tukkivat tiet.
Pelottelu osoittautui ihan turhaksi. Starttasimme 6:30 Oldenburgista ja parin ensimmäisen tunnin aikana tiet olivat lähes tyhjiä. Ole levää ja suoraa baanaa, jota laskettaa. Ja kyllähän me pojat lasketimmekin... Bensatankillinen, joka kotimaassa riittää vajaalle 400 kilometrille hupeni täällä kahdessa ja puolessa sadassa. Lisäksi havaitsimme sen ilmiön, että oman pyöräni lisävalot yms aerodynamiikan pilaavat varusteet rassaavat kovassa vauhdissa bensataloutta todella raskaasti. Joken lähes vakiopyörä pääsee tankillisella kymmeniä kilometrjä pidemmälle kuin meikäläisen joulukuusi...
Lindlarissa muuten taas piti poiketa sen vuoksi, että Jokelle piti saada samanlaiset hellekelien ajosaappaat, jollaiset olin itselleni hankkinut – nimittäin BMW Air Flow 2:set. Kengät ovat Suomessa tilaustavaraa, ja niiden hankinta meni itsellänikin niin viime tippaan, että toista paria emme olisi enää Jokelle Suomeen saaneet. Niinpä eräs tuttumme hankki sellaiset Saksasta, ja me kävimme hakemassa kengät Lindlarista.
Samalla tapasimme myös Amerikkaan lähdössä olevat saksalaiset ystävämme. Heidän oma ja pyöriensä lento oli tänään sunnuntaina ja siinä tarinoidessamme mitä kaikkea rajamuodollisuuksia on Kanadasta USA:aan pyrittäessä, kävi ilmi, että Arin ajokortti ei ollut mukana! Piru periköön! Ajokortti sijaitsee lompakkoni läpinäkyvässä ajokorttitaskussa ja olin jo aiemmin päättänyt, että sitä lompakkoa en ota mukaani. Se on jo hajoamassa ja siellä on miljoona muovikorttia, joilla ei tee yhtään mitään Suomen ulkopuolella. Niinpä otin kotimaan lompsasta vain luottokortit ja sijoitin ne pienempään matkalompsaan. Ajokortti ei käynyt mielessäkään eikä olisi oikeastaan voinutkaan, sillä olin jo usean viikon ajan rakennellut muistilistaa mukaan otettavista tavaroista / dokumenteista eikä ajokortti jostakin syystä ollut listallani…
No mitäs nyt sitten, ilman (mukana olevaa) ajokorttia olen jo kaahannut kolmen maan läpi, mutta voi olla, että en pääse liikenteeseen Kanadassa enkä ainakaan pääse USA:n rajan yli, se nyt on ihan varmaa.
Ei muuta kuin heti maanantaiaamuna soittamaan kaikki kuriirifirmat läpi ja varmistamaan mikä niistä hoitaa yhden kirjekuoren Kanadaan keskiviikoksi. Saas nähdä kuinka onnistuu…
Löysimme sitten sunnuntai-iltapäivällä Aviapartnersin rahdinkäsittelyhallin Frankfurtin lentokentän Cargo City Süd:istä. Pyörät otettiin vastaan, mutta meitä kehotettiin hankkiutumaan eroon kaikista epäilyttävistä aerosoleista tai paineastioista sekä nesteistä. Niinpä roskikseen lensivät renkaanpaikkausspray, renkaan täyttöön varatut pienet painepatruunat, urheilujuomatiiviste sekä urheilujuomajauhe.
Radion antenni irti, akun miinusjohto irti ja pyörän laukut lukkoon, siinä kaikki. Rahtifirma hoitaa loput. Tätä kirjoitettaessa olemme vielä epävarmoja pitääkö meidän käydä hoitamassa tullaus täällä Saksassa vai hoitaako sen joku muu taho. Aamulla käymme vielä varmistamassa sen.
Muutamia kuvankin olen yrittänyt liittää tähän tarinaan, mutta tuon profiilikuvan lisäksi en ole onnistunut saamaan niitä näkyville vielä . Paneudun asiaan myöhemmin, mutta nyt on painuttava pehkuihin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti