No niin, matkaan pääsin Hyvinkäältä kohti Turkua tunnin alun perin suunnittelemastani myöhässä eli tasan kello 15. Pyörän matkamittarin lukemat olivat 40222. Pysähdyin matkalla Forssan isoilla liikenneasemilla yrittäen etsiä virallisia FIN-tarroja ja Suomen lipputarroja. Turha toivo, kaikkea muuta kyllä oli kaupan kirjoista jäätelöön, mutta ei näitä. Itselläni on tosin kohtuullisen kokoinen Suomen lippu varattuna liehumaan lipputangossa jahka päästään uudelle mantereelle.
Poikkesin Tarvasjoella Joken firmassa, jonka pihalla vahattiin pyörien keulat ötököiden poistamisen helpottamiseksi. Pyörien pitää olla lentorahtauksessa puhtaita eikä liiskantuneita ötököitä sallita siirtyvän mantereelta toiselle. Illalla sitten lähdettiin Silja Europalla kohti Tukholmaa. Pyörien kiinnittäminen Siljalla oli juuri niin naurettavaa kuin olimme vähän pelänneetkin. Muutama nailonköyden pätkä kaiteessa, joiden avulla ei paljon naurata sidoskella 400 kilon painoista mopoa… Nykyisellä Siljan emoyhtiöllä ei Tallinkin Autoexpresseillä lukemattomia kertoja Tallinnaan matkustaneena odotin kyllä parempaa ja lohkaisinkin siitä eräälle kolmea raitaa poleteissaan kantavalle valkopaitaiselle herrasmiehelle. Hän vakuutti minulle, että kyllä ne pysyy ja koskaan ei ole pyöriä heillä vielä kaatunut…Niinpä niin, on tietysti totta, että Tallinnan pikalaivat ovat paljon alttiimpia tuulille ja tuiverruksille kuin nämä Ruotsiin seilaavat kivitalot.
Tukholmassa oltiin aamuseitsemältä paikallista aikaa ja pienen ”nukahtamisesta” johtuneen eksymisen jälkeen päästiin matkaan kohti Helsingborgia. Loppumatkalla alkoi sataa , mutta Tanskan puolelle päästyämme keli kuivui.
Eikä tähänkään asti päästy ilman kommelluksia…Ajojärjestyksemme on ollut käytännön syistä se, että minä ajan edellä navigaattorini kanssa ja Jokke peesaa. Ja tämä on osoittautunut tähän mennessä ihan korvaamattomaksi – nimittäin Jokke keräilee ne tavarat, jotka minä poika pudottelen mennessäni. Tähän mennessä saldona on yksi nahkainen kaulan tuulisuoja, yksi pari Sweep Fly ajohanskoja ja yksi tavarakassin sadesuoja. Kaulan tuulisuoja putosi Liedon keskustaan, hanskat ruotsalaisen huoltoaseman pihalle ja takakassin sadesuojan lento oli hurjin tilanne. Se nimittäin irtosi noin sadanneljänkympin vauhdissa tanskalaisella kolmikaistaisella moottoritiellä takapenkillä sidottuna olevan kassini päältä. Suojus pyöri pari sekuntia jopa sylissäni, johtuen pyöräni takatuulta kehittävästä aerodynamiikasta, mutta en heti tajunnut mistä oli kyse ja kun tajusin oli jo myöhäistä saada sitä kiinni. Jokke tajusi heti, että taas Arilta lentää tavaraa, ja vaikka ajoimme ohituskaistalla hän veti kylmästi tien reunaan ja pysähtyi. Itse sain pysäytetyksi vasta noin puolen kilometrin päähän ja jätin mopon moottoritien reunaan hätävilkut päällä ja lähdin kävelemään kohti samalla tavalla pysäköityä Joken pyörää. Hän puolestaan juoksi tulosuuntaamme saman puolen kilometriä ja jollain uskomattomalla tempulla kävi hakemassa kolmikaistaiselta autoja täynnä olevalta moottoritieltä laukkuni sadesuojan… Siinä vaiheessa kun olin itse päässyt Joken pyörän luo oli hän jo palamassa hullunrohkealta juoksulenkiltään.. Eihän siinä taas muu auttanut kuin syvään kumartaen kiittää häntä jälleen kerran…
Yöksi pääsimme erään suomalaismotoristin suosittelemaan hotelli Hoheluftiin Sakasn Oldenburg Im Holsteinissa.
Selkäni oli todella jäykkä 840 ajokilometrin jälkeen ja illalla jumppasin, kävelin, roikuin ovenkamanassa ja muutenkin venyttelin minkä kykenin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti