Torstai 7.9. – sunnuntai 10.9. kotimatka ja yhteenveto

Meillä oli kaksi päivää aikaa hankkiutua Travemündeen, joten lähdimme torstaiaamuna ensiksi kohti Kölniä, joka oli vain vajaan kolmenkymmenen kilometrin päässä Lindlarista. Kävimme tapaamassa serkkujamme Kölnin eläintarhassa ja ajelimme illaksi Vechtan kaupunkiin. Sieltä löytyi hotelli ”Bremer Tor”, jossa WLAN yhteys toimi.
Perjantaina ajelimme Travemündeen ja satamaan saavuttuamme oli yllätys suuri kun selvisi, että tämä uusi upea ja nopea Finnlinesin matkustajarahtilaiva ajoikin Helsinkiin vanhojen hitaiden laivojen aikataululla. Eli lauantai-illan sijasta perillä oltaisiin vasta sunnuntaiaamuna. Kyllä otti päähän! Kuukauden reissaamisen jälkeen olisi kyllä jo mieluusti ollut kotona lauantaina. Jos olisimme tienneet / muistaneet tämän venytetyn laiva-aikataulun, olisimme vetäisseet ajamalla Tanskan ja Ruotsin läpi saman tien emmekä olisi jääneet tärväämään aikaa Saksan läpi hissutteluun ja hitaalla laivalla seilaamiseen.
Menihän se aika siellä laivallakin lähinnä syöden ja nukkuen. Nuo täysihoitoliput ovat kyllä murhaa painonhallinan suhteen…

Saavuimme onnellisesti Helsinkiin sunnuntaiaamuna klo 07:00 ja itse olin kotona Hyvinkäällä noin puoli yhdeksältä ja Jokke Liedossa varmaan yhdentoista tietämillä.

Yhteenvetoa reissusta

Matkaa kertyi kotoa kotiin yhteensä 11190 km ja bensaa kului 654 litraa. Keskikulutus oli siis 5,84 l / 100 km. Pahin kulutus osui Saksan moottoriteille ( 9,13 l/ 100km) ja vähimmällä (4,43 l/ 100km) selvittiin Yellowstonessa risteiltäessä ja vuorilla ajellessa.
Rahatilinpäätöstä emme ole tehneet ja tuskin teemmekään. Pääelinkeino eli syöminen maksaa jotain joka puolella ja ylimääräisenä kuluna on tietysti motelliyöpymiset, jotka vaihtelivat 60 – 120 $ / kahden hengen huone.
Pääasia on, että kotiin selvittiin ilman sen kummempia kolhuja ja pahin tilanne oli ehkä rekan perävaunun renkaan räjähtäminen edessäni. Onneksi siitäkin selvittiin. Pyörän kaatoa nollavauhdissa ei edes lasketa, se kuuluu tämän mopotyypin ”vakio-ominaisuuksiin”.
Ajovarusteiden osalta pärjäsimme oikein hyvin BMW Venting Machine –pukujen kanssa. Selvää on, että päälle 40 asteen helteillä mikä tahansa asu tuntuu liialliselta. Toisaalta paitahihasilleen ajokaan ei ole terveellistä missään mielessä…Kun lämpötila putosi alle 25:n riitti pitkähihainen poolo pitämään lämpimänä ja kun mentiin alle 18 asteen oli parasta panna Haltin Gore-tex sadeasu tuulta pitämään. Kenkinä BMW:n Air Flow 2:set olivat ihan nappi valinta. Ei tarvinnut kuumankaan päivän päätteeksi paiskata kenkiä pihalle haisemaan. Alle kahdeksantoista asteen keleissä laitoin lumilautasukat ja taas pärjättiin. Hanskoina Sweepin Fly:t toimivat, paitsi yli kolmenkymmenen viiden keleissä ajelin kylläkin hanskoitta.

Matkaseuran osaltakin reissu meni ihan putkeen. Pärjäsimme oikein hyvin Joken kanssa ja tämmöiselle reissulle parin ukon seurue tuntui ihan optimaaliselta. Ja hänhän sitä paitsi keräili meikäläisen maantielle pudottelemat tavarat sitä kuuluisaa lompakkoa lukuunottamatta...;-)

Suuret kiitokset tietysti ymmärtävälle perheelle ja erityisesti rakkaalle vaimolleni, joka antoi mieluisana 50-vuotislahjana miehensä toteuttaa unelmansa.

Serkkupoika Kölnin eläintarhassa ottamassa iisisti.
Pari tuntia aikaa Travemünden satamassa ja päivän jäätelöannokset on hoideltu.
Nelimastoparkki Passat (ei siis folkkarin sukua..)
Auringonlasku Itämerellä (tästäkin myöhästyin kolmella minuutilla...)
Kymmenen pyörää oli tällä kertaa tulossa Helsinkiin.
Laivamme Helsingin satamassa.

Pappa ja Ippu (7,5 v / 5 kg)

Maanantai 4.9. – keskiviikko 6.9. lentämistä ja odottelua

Lentomme Frankfurtiin oli määrä lähteä vasta maanantai-iltana, joten kirjoittelin blogejani hotellihuoneessamme puolille päivin ja sitten hankkiuduimme lentokentälle. Siellä kirjoittelin taas lisää ja jo kolme tuntia ennen koneen lähtöä oli chekkauksessa kymmenien ihmisten jono. Kone oli Lufthansan Boeing-747 -400 , joten kyllähän siihen porukkaa sopikin.
Sen verran olimme mantereella siirtyneet itään, jotta lentomme kesti enää 6:40 menomatkan lähes kymmenen tunnin sijaan.
Saksan aikaa kahdeksalta tiistaiaamuna olimme Frankfurtissa ja koska meille oli luvattu hotellihuone vasta iltapäivällä kahden jälkeen, päätimme vetelehtiä kentällä taas muutaman tunnin. Uni painoi jo silmässä, koska yksi yö oli jäänyt nukkumisien osalta väliin, mutta sinnittelimme hereillä kunnes pääsimme hotelliin.

Odottelimme mopojemme saapuvan keskiviikkoaamuna noin yhdeksän aikoihin, joten päätimme kävellä rahtiterminaaliin noin yhdeksitoista, jolloin arvelimme pyörien jo olevan paikalla. Tavarakassimme jätimme hotellin respaan. Marssimme Aviapartnersin import-osastolle, jossa saimme kuulla koneen laskeutuneen vasta noin puoli tuntia aiemmin. Konetta jo purettiin ja kunhan olisimme käyneet tullissa hakemassa leiman papereihin, pyörät olisivat jo noudettavissa.
Ihmetyksemme olikin suuri kun tullissa käynnin jälkeen kävelimme samaan halliin, josta kolme ja puoli viikkoa aiemmin olimme pyörät lähettäneet. Olimme varautuneet purkamaan suojamuovit Calgaryn malliin, mutta mopomme seisoivatkin siististi lattialla kuin ajoon valmiina. Mitään suurempia naarmuja ei näkynyt mutta omat kiinnitysliinamme olivat yhtä lukuun ottamatta hukassa. Nekin löytyivät hetken päästä kymmenien muiden hihnojen joukosta lojumassa kuormalavoilla.
Kiinnittelimme mopoista Torontossa irrottamamme osat paikoilleen, ja ajoimme hotellille pakkaamaan loput tavaramme ja lähdimme kohti Lindlaria tapaamaan Hartmutia ja Tomia, jotka olivat juuri saapuneet omalta lennoltaan. Samalla otin kyytiin menomatkalla heille säilytykseen jättämiäni varusteita. Heidän piti lentää samassa koneessa meidän mopojemme kanssa, mutta he olivatkin nähneet Torontossa pyörämme lastattavan saksalaiseen LTU-yhtiön koneeseen. Ilmeisesti Air Transatissa ei ollutkaan tilaa, vaan mopomme tyrkättiin naapurikoneeseen. Samalla löytyi selitys sille, miksi meidän ei tarvinnut tällä kertaa purkaa pyöriemme pakkauksia. Niitä ei ollut pakattu ollenkaan! Ne oli vain sidottu kuormalavoille ilman sen kummempia suojamuoveja…
No, hyvin ne oli saatu sullotuksi koneen ruumaan, koska ylimääräisiä naarmuja emme löytäneet.
Tomin ja Hartmutin pyörät saapuvat vasta sunnuntaina. Aiemmissa koneissa ei ollut tilaa heidän pyörilleen.
Jäimme yöksi Hartmutin hotelliin, koska Finnlinesin uusi nopea laiva Travemündestä Helsinkiin lähtisi vasta perjantai-iltana.


Tässä pari Air Transatin konetta Torontossa maanantaina. Tämmöiseen Airbussiin mopomme piti lastata, mutta lentoyhtiö sitten vaihtuikin viime tipassa. Samapa tuo kun kerran perille saapuivat.



Aviapartnersin rahtiterminaali, joka on melkoisen iso laitos Toronton ja Calgaryn pään huolitsijoihin verrattuna.





Mopot terminaalissa jo lähes lähtövalmiina.

Hotelli InterCityn pihalla lastaamassa loppuja tavaroitamme. Hotelli sijaitsee mukavasti kävelymatkan päässä rahtiterminaalista.