Tähän ralliin liittyi päiväretkiä lähiseutujen mutkateille, joille emme osallistuneet, koska ajokiintiömme oli nyt täynnä ainakin hetkellisesti. Tai kävimme torstaina yrittämässä noin 100 km lenkkiä erään paikallisen kanssa, mutta se reissu ”kuivui” kokoon iltapäiväruuhkaan ja kovaan vesisateeseen. Perjantaina ajoimme sentään vastapäiselle bensa-asemalle tankkaamaan…
Muut päivät kuluivat vaan jotenkin. Ensimmäisenä päivänä vaihdatimme pyöriimme öljyt paikallisen BMW-diilerin virittämässä huoltoteltassa. Erääseen hotellin saliin oli laitettu pystyyn tekniikkasessio, jossa LT-gurut tekivät näytösluontoisesti 40.000 km (24.000 mailin) ison huollon kahteen pyörään. Porukkaa ja opin ottajia riitti ympärillä vaikka kuinka. Toisissa saleissa pidettiin teoriakoulutusta matkustajana istumiseen, miten tehdä mp-matkoja Brasiliassa, eräässä salissa oli kokkauskurssit, eräässä kerrottiin Garminin GPS-navigaattoreista, sitten oli messustandit, joilta saattoi ostaa mopoonsa kaikkea oleellista ja tarpeellista. (Jotain pientä ja hyödyllistä jäi meikäläistenkin mukaan…) Ja sitten olivat kaikki epäviralliset teknikka-, maailmanparannus- ja mopojen ihmettelysessiot. Ja Amerikassa ei oltaisi, ellei hyväntekeväisyysaspekti olisi mukana. Tapahtuman yhteydessä järjestettiin ns hiljainen huutokauppa (Silent Auction), jossa tarjolla oli kaikenlaista (BMW)moottoripyöriin liittyvää tavaraa ja muutakin. Lisäksi kävimme eräässä Panoz-nimisessä kilpa-autoja valmistavassa tehtaassa, jonka omistaja sattumalta on sama joka omistaa myös Chateau Elan –hotellin sekä kolme samanlaista eri puolilla maailmaa + lääkefirmoja ynnä muuta pientä…
Chateau Elanin sisäänkäynti. Jos ketä kiinnostaa tietää lisää paikasta, niin tästä löytyy:
http://www.chateauelanatlanta.com/
Uima-altaallekin ehdimme viimeisenä päivänä, jolloin olikin jo hieman pilvistä.
Jokke ja Nathan Coe Utahista. Nate oli ollut Suomessa Mormonikirkon lähettiläänä kolmekymmentä vuotta sitten yhteensä neljän vuoden ajan ja aika hyvin hän vielä puhui suomea, vaikka ei ollut sitä harjoitellut paluunsa jälkeen.
BMW-diileri järjesti paikalle huoltopaikan ja teettätimme siinä öljynvaihdot.
Erikoisempia maalauksia...
LT-Bemuja (ja muitakin) oli joka lähtöön, oli muutama kolmipyöräkin (Trike).Isossa maassa isot systeemit. Tämä kaveri ei välitä poukkoilla bensa-asemilla joka kolmen- neljänsadan kilometrin
välein vaan kantaa mukanaan noin kahdentoista litran lisätankkia. Tällä onnistuu Rautaperseajot takuulla.Tässä oli menossa venttiilinvälysten tarkistus.
Hiljainen huutokauppa. Tavarat oli näytillä ja jokainen sai laittaa vieressä olevaan paperiin korotetun tarjouksensa ja se, jonka nimi oli alimmaisena huutokaupan sulkeutuessa sai lunastaa tavaran.Huutokauppa tuotti noin 17.000 dollaria hyväksikäytettyjen ja väkivallalle altistuneiden lasten hyväksi.
Väki kerääntymässä yhdelle illallisista.
Tässä eurooppalaiset. Vasemmalla Hartmut Bleeker Saksasta.
Chateau Elanin omistajien "harrastuspaikka" on Panoz-niminen kilpa-autotehdas, joka valmistaa autoja moniin kilpailuluokkiin. Edessä Indy-car ja takana LeMans-voittaja muutaman vuoden takaa.
Tallin ja tehtaan omistaja on sitä mieltä, että etumottorinen LeMans-auto on ainoa oikea ja niitä sitten tehdään...Tässä puolestaan Dick Barbourin kilpatali, joka sijaitsi Braseltonin kuuluisan kilparadan yhteydessä.
Päädyimme sisälle ihan sattumalta kun parkkeerasimme mopomme heidän pikku katoksensa alle sateensuojaan tullessamme katselemaan RR-pyörien harjoitusajoja. Isäntä itse kutsui kun oli nähnyt meidät sateessa värjöttelemässä (tai ei siis ihan, sillä lämpötila oli sateesta huolimatta sitkeät +27 C)
Isäntä itse (keskellä) suuruutensa päivinä LeMansissa joskus 70-luvun puolessa välissä. Tässä kisassa ei kuulemma tullut menestystä.Dick
Barbourin uusin lelu on Chevrolet Corvette ZR6, joka on jo erikoistallin virittämä, mutta kuulemma vielä pitää saada lisää tehoa nykyisen 650 hevosvoiman lisäksi.
Tässä pari Porschea. Etummainen on kisakunnossa ja voittanut jo ties mitä. Taaempi vakion näköinen kuuluu jollekin Dickin kaverille, joka käy kuulemma ajamassa autolla pari kertaa vuodessa rataa ympäri...Niinpä niin.
